Referenssit

Tällä sivulla pääset lukemaan asiakkaiden kokemuksia palveluistamme. Lisää julkaisemme silloin tällöin Facebook-sivuillamme.

HPT Hevostaito-osaaja®

Sannan ihana palaute kursseista sähköpostin päätteeksi <3 :

”Pitääpä vielä todeta, että ennakko-odotukset tälle heppataito-kurssille oli ihan kovat, mutta odotuksiin nähden on kyllä ollut huimasti vielä paljon paljon paremmat!!! Aivan mahtavaa, kun saa sekä selkeät yksinkertaiset teoriat, että erittäin yksityiskohtaiset käytännön ohjeet kädestä pitäen (for dummies😊)! Omien otusten kanssa on ollut tosi helppoa, ihan pienillä säädöillä käytöstä saanut muokattua parempaan, josko nyt kukaan ei ongelmallinen ole ollutkaan, mutta mm.satulointiin ja yhden tyypin kiinniottamisiin saatu todella pienillä asioilla suuria muutoksia. Että suuri kiitos sinulle!”

Tästä kurssista voit lukea lisää Hevostaito Akatemian kotisivuilta http://hevostaitoakatemia.fi.

3-vuotiaan orin leikit

Maastakäsittely I kurssin palaute.

”Moi!

Edistystä tuntui tapahtuvan jo heti, kun päästiin kotitallille. Testasin heti oppeja, kun saatiin heppa ulos autosta. Kake oli tosi kuuliainen ja pysähtymiset tuli täsmällisesti ja peruutuskin onnistui vain kevyesti narua heiluttamalla.

Tänäänkin Kake oli tosi kiva. Pää on vielä vähän levoton, jos vieressä seisoo. Kaken tekee mieli näpsiä ja pukkia. Vähän kun muistutti, niin sekin loppui. Se saadaan varmaan kitkettyä pois. Toivottavasti kokonaan. Tänään jopa tallin nuoremmat tallitytöt uskaltautuivat kakea taluttamaan ja hyvin sujui niidenkin kanssa. Myös toinen hevosen omistajista on kovin tyytyväinen nyt tilanteeseen ja aiomme jatkaa tällä linjalla jatkossakin.

Tämä kurssi tuli TODELLA tarpeeseen! ???? Iso KIITOS!”

-Eveliina

 

3-vuotias ori oli sitä mieltä, että ihmisen kanssa voi leikkiä hyppimällä pystyyn. Se hoksasi kuitenkin nopeasti, mitä haluttiin. Ei pystyyn hyppimistä, vaan pyynnöstä askel taaksepäin ja ihmisen tilan kunnoitus.

Mirka ja peruutusongelma

 

”Hei!

Muistatko, kun kävit meillä kerran meidän risteytystamman kanssa kättä vääntämässä tuosta peruutusvaihteesta?

Tänään illalla oli juuri sellainen tilanne, missä olisi varmasti ollut pahoja ongelmia, jos et olisi  käynyt tammaa kouluttamassa. Pelottava pelto ja kohta, missä oli lillusta ja märkää, stoppi tuli ja väännettiin. Sitten kokeiltiin peruutuksilla. Sinnehän se meni ilman mitään vänkäämistä eikä ollut moksiskaan. Uskalsi jopa mennä siitä kohdasta uudestaan ja turpa edellä!

Tamma ei ole kertaakaan ollut hankala peruuttaa sen jälkeen kun kävit meillä! Minuun otti yllättäen yhteyttä tamman kasvattaja Virosta. Tamma oli ollut siellä syntymästä 13-vuotiaaksi asti. Kysyin häneltä, onko heillä ollut ongelmia selästä peruuttaessa. Naurava vastaus oli: ”ei sitä ole opetettu peruuttamaan, koska milloinpa sitä maastossa tarvittaisiin!” Se on ollut vain puskahevosena kesät ja talvet seisonut pihakoristeena. En ihmettele, ettei se ole toiminut ratsastuskouluissa ja miksi tietyt tilanteet ovat olleet sille hankalia. Sille oli käynyt ”onnettomuus” uittamisessa varsana, joten se selittää, miksi ahdistuu veteen liittyvissä tilanteissa vieläkin. Vaikka nykyään pesut, lammikot ja leveiden ojien ylitys on jo helpompaa.

Pakko kiittää sinua vielä kerran, kiitos! Olet sinä kyllä melkoinen naispuolinen ”mäkkaiveri”, kun sait meilläkin ”vanhan koiran oppimaan uusia temppuja”. Hyvää kevään jatkoa sinulle!

-Mirka”

 

Milla ja Daisy

”Mervi sisäänratsasti 3,5-vuotiaan tammani vuosi sitten.

Kouluttajana hän on rauhallinen, ihailtavan johdonmukainen ja tarkka. Edellisen puoli vuotta vähällä käsittelylä olleesta, vähän niskan päälle päässeestä säpäkästä nuoresta sukeutui kahdessa kuukaudessa ihmistä hyvin kuunteleva, rauhallinen ja luottavainen ratsunalku. Pohjatyöt tehtiin niin hyvin, että vaikka hevonen onkin aika reaktioherkkä, esim. selkäännousu onnistuu helposti ja rauhassa missä vain. Ratsastus oli selvästi hevoselle yhdistynyt rauhalliseen mielentilaan, mikä helpotti kovasti sen kanssa työskentelemistä jatkossa. Tallikaveri esimerkiksi ihasteli kerran, miten kentälle tullessa vähän liehuva hevonen juurtui paikoilleen ja rauhoittui heti, kun aloin valmistella selkäännousua ja kiristää satulavyötä! Useimmat hevoset kun tässä vaiheessa lähtevät liikkeelle ja hermostuvat.

Ensimmäisen kuukauden Mervi teki maastakäsin töitä hevosen kanssa, valmisteli sen huolella selkäännousua varten ja opetti ääniavut eri askellajeille. Pohjatyö kannatti, ratsutus eteni sen jälkeen jouhevasti ja jo kolmannella kerralla omistajakin pääsi hetkeksi selkään, ”kun tämä on niin laiska”. Tuollaista kommenttia en säpäkästä arabistani ollut ennen kuullutkaan! Kuukauden ratsastuksen jälkeen minulla oli hevonen, joka suhtautui ratsastukseen positiivisesti, meni kaikki askellajit, ohjautui ja vähän jo taipuikin. Lisäksi se toimi todella herkästi kevyitä apuja ja istuntaa kuunnellen. Samalla Mervi opasti myös minua siihen, miten hän käsittelee hevosia ja miten hän eri tilanteissa odottaa hevosen toimivan. Siitä oli tällaisen amatöörinkin helppo lähteä jatkamaan. Jos joskus vielä hankin varsan, Mervi on ihan ykkösvaihtoehto ratsuttamaan senkin!

-Milla”

 

Sonja ja Musti

”Sain ensimmäisen hevoseni 2009 joulukuussa, SH-ruuna Mustan Ässä, Musti. Se oli mun unihevonen. Näin unta siitä ennen kuin se tuli minulle. Luulin, että se oli merkki siitä, että tiemme olisi helppo. Voin kuinka väärässä olinkaan. Musti oli ravihevonen. Tulossa minulle monté-hevoseksi. Entinen omistaja kertoi, että se pelkäsi autoja, mutta oli muuten kiltti käsitellä. No, uneni mukaan talutin mustan ruunani talliin ja siitä taival alkoi. Voi kuinka naivisti sitä aikuinen ihminen voi asioista ajatella.. Hyvällä tahdolla ja halulla sitä pärjää. Mustipa karisti villivarsamaiset kuvitelma tästä heppatytöstä hyvin pian. Ei siinä, olihan se kiltti hoitaa, kengittää, mutta ajaessa se oli täysi kahjo, ravihevonen. Ei jarruja, ei kääntyviä osia..

 

Ennen koulutusta

Omikseen mentiin eteenpäin vuosi ilman suurempia haavereita. Sinnikkäästi ajoin ja opin kylän rekkojen ajoaikataulut. Käytiin me maasta käsin tutustumassa rekkoihin ja pikku hiljaa Musti niihin siedättyikin, mutta jarruja ei löytynyt. Yritin ratsastaakin. Selässä se piti, mutta vauhtia piisas. Olihan se ravihevonen! Eräänä iltana kuitenkin tuli sitten se odottamaton aura-auto ja sitten mentiin! Ojan kautta, minä aisojen välistä, hevonen kynnöspellolle ja ajatus, että nyt se oli se viimenen reissu. No, selvittiin ja aivoihin hiipi ajatus, että ehkäpä maailmasta loppuu ennen rauta ja muut apuvälineet kuin saisin hurjan Mustani niillä pysähtymään.

Ensimmäiseltä koulutusreissulta

Talvi meni Mustin tarhaillessa ilman kenkiä. Olivathan ne jääneet kynnöspellolle. Minä mietin, kuinkas tässä nyt edetään.. Unihevosestani en luopuisi. Olinhan luvannut itselleni, että vaikkei siitä kilpahevosta tulisi, se saisi viettää elämänsä vaikka pihakoristeena luonani. Ystäväni sitten kesän korvalla 2011 vinkkasi, että Nivalassa olisi hevosenkouluttaja, että soita ja kysy Mustille sieltä paikkaa. Niin otin eräänä iltana puhelin käteen ja näppäilin Mervin numeron. Mielessäni ajattelin, ettei Musti sinne kuitenkaan sovi…

Puhelimeen vastasi reipas ja iloinen ääni, joka toivotti meidät heti tervetulleiksi. Mikä onni ja tuuri, ajattelin! Niimpä Musti matkasi Mervin luo. Siitä alkoi kummankin kasvu hieman erilaiseen hevosmaailmaan, kuin mihin olimme ravimaailmassa tottunut.. Pääsin Mervin opastuksella tutustumaan siihen hevosmiestaitoon, jonka tiesin olevan olemassa, mutta joka vaikutti niin maagiselta ja ”kyvyltä”, joka on tai ei ole, muttei sitä voisi opetella. Sinnikkäästi kuljin Mustin kanssa rinnakkain opettelemassa uuden elämämme yhteisiä aakkosia. Harmitti, kun hevonen meni kilometritolkulla minua edellä..ja menee edelleen. Pikku hiljaa kuitenki löytyivät jarrut, kääntyäviä ominaisuuksia ja muitakin askellajeja kuin kiitoravi..ja yhteinen polkumme nivoutuu tiukemmaksi päivä päivältä.

Musti oli ekana kesänä Mervin hoteissa reilun 3kk ja siitä lähtien joka kesä 1kk-2kk. Minulle itselleni on avautunut se hevosmaailma, jollaista olin jo tiennyt haluavani, mutten tiennyt miten sinne päästä. Väkivalta ja kovemmat välineet eivät ole ratkaisu ongelmiin siinä vaiheessa, kun yhteisymmärrys katkeaa. Matkaa on nyt tehty yhdessä Mervin ja monen muun ammattilaisen avustuksella tähän päivään. Tiedän, että Unihevosellani on ollu tarkoitus, miksi se tuli elämääni. Matka on opettanu paljon hevosista ja elämästä muutenkin. Edelleen nälkä kasvaa ja tieto lisää tuskaa.

Mustista on tullut luottoratsu

Silloin, kun Musti minulle tuli, sen selässä ei oltu käyty, sillä ei ollu jarruja ja laukka sai sen suunniltaan.. Nyt Musti 11v mm. pysähtyy äänellä, laukkaa rentona, seuraa minua irti ja noutaa pulloa. Kun saadaan ratsastaja samalle tasolle hevosen kanssa, niin lännenratsastuskisatkin odottavat! Toivottavasti meidän tarina kannustaa katsomaan hevostouhua hieman eri kantilta ja lisää tietoa siitä, että apua on tarjolla. Itse sain Mervistä myös kimmokkeen lähteä opiskelemaan eläintenkouluttamista, joten varoituksen sana.. Tälle tielle kun lähtee, ei paluuta ole. Mielessä on vielä ne häpeän tunteet, kun ajattelen taaksepäin, miten olen hevosia kohdellut, kun en muuta tapaa tiennyt.. Mutta nyt suunta on kohti parempaa yhteistyötä ja ymmärrystä ja parastahan hevosissa on juurikin se, ettei itse ole koskaan valmis tai kaiken oppinut.

”KIITOS Mervi, yhteistyö jatkuu! ”

-Sonja

Kesän 2014 koulutusreissulta. Musti laukkaa nykyään löysällä ohjalla rennosti ja rauuhallisesti.

Mirjami ja Helmi

”Helmi on viisivuotias islanninhevostamma, joka tuli minulle pari vuotta sitten, kouluttamattomana, suoraan kasvattajalta. Pikkuhiljaa aloimme opetella uusia juttuja, maastakäsin, liinassa, takaa-ajaen. Kiirettä ei pidetty ja tamman annettiin rauhassa kasvaa ja kehittyä. Aiempaa kokemusta nuoren hevosen koulutuksesta ratsuksi minulla ei ollut, mutta koska kaikki muut käsittelyt ja rutiinit oli niin helppoja Helmin kanssa, uskoin pystyväni myös ratsukoulutukseen.

Tämän kevään aikana kuitenkin törmäsin pieneen, mutta koulutusta hankaloittavaan ongelmaan: Helmi ei sietänytkään ilmatilassaan liikkuvia asioita. Omissa harjoituksissamme se oppi nopeasti väistämään tilanteesta pois ja itse koin jo turhautumista koko touhuun, kun mikään ei onnistunutkaan niin kuin olin salaa mielessäni ajatellut. Tein silloin päätöksen, että en tätä mainiota hevosta pilaa omalla osaamattomuudellani.

Mietin läpi vaihtoehdot eri koulutuspaikkojen suhteen ja päädyin ottamaan yhteyttä Merviin. Olisin toki voinut kuskata Helmin toiseen päähän suomea, jossa kaikki ”islanninhevosammattilaiset” ottavat hevosia koulutukseen, mutta halusin itsekin mahdollisuuksien mukaan osallistua koulutukseen niin paljon kuin voin..

Helmi matkusti Mervin luokse toukokuun lopulla. Suunniteltu neljän viikon jakso venyi lopulta kuuteen viikkoon, mutta se ehdottomasti kannatti. Ensimmäisen viikon Mervi työskenteli Helmin kanssa paljon maastakäsin. Helmi osoittautuit niin hyvässä kuin pahassakin äärettömän fiksuksi. Eli se oppi hyvin nopeasti uudet jutut, mutta samalla se oppii myös todella nopeasti ne ”ikävät tavat”. Ensimmäisen päivän aikana Helmi hyväksyi jo ilmatilassaan liikkuvat asiat, eli lopulta tämä ongelma oli ratkaistu hyvinkin nopeasti kun välineet ja tavat vain olivat oikeat. Sen jälkeen, Helmin matka ratsuksi on ollut yllättävän helppoa (ja mielenkiintoista)!

Ratsastuksen valmistelua

Ensimmäisiä ratsastuskertoja

Ensimmäisiä laukkoja

Ensimmäinen ratsastus kotona koulutuksen jälkeen

Viikko koulutusta takana ja Helmin selässä jo istuttiin, siitä olikin enää lyhyt matka itsenäiseen ratsastamiseen käynnissä ja ravissa. Edistymistä hidasti koulutuksen puolivälissä Helmin jännittyminen uusia asioita kohtaan, tämän takia edettiin hitaammin, hevosen tahtiin. Päivää ennen juhannusta Helmillä jo laukattiin, eli juuri kun neljä viikkoa koulutusta oli takana. Tuolloin päätettiin jatkaa koulutusta vielä jonkin aikaa, että saataisiin lisää rutiinia kaikkien askellajien ratsastamiseen. Mahtavin juttu on se, että koko koulutusjakson ajan olen voinut olla mukana seuraamassa ja myös itse osallistumassa hevoseni koulutukseen. En ole vain vienyt hevostani muualle ja hakenut valmiina takaisin, vaan olen samaan aikaan yhtälailla hevoseni kanssa ollut koulunpenkillä. Olen saanut arvokkaita neuvoja ja vinkkejä Helmin ratsastukseen ja muidenkin hevosten kanssa työskentelyyn. Näillä eväillä pääsee jo pitkälle! Uskon myös, että mahdollisen seuraavan nuoren hevosen kanssa pääsen itsenäisesti jo paljon pidemmälle tämän minun ja Helmin matkan jälkeen.

Muutama päivä sitten Helmi palasi takaisin kotiin, 1,5kk koulutusjakson jälkeen. Nyt se on hyvä, ellei jopa täydellinen! Helmi toimii maastakäsin hienosti, kuuntelee ja keskittyy ihmiseen, ei turhiin ympäröiviin tapahtumiin. Selkäännousu on helppoa, tamma seisoo kuin tatti paikallaan. Liikkeelle lähdetään rauhallisesti pienin avuin. Jarrutkin toimivat kaikissa askellajeissa äärettömän herkästi. Niin ja viimeisenä koulutuspäivänä Mervi nosti Helmillä lähes täydelliset laukat käynnistä, eli ei ollenkaan hullumpi lopputulos kuudessa viikossa!

Nyt kotona jatkamme samojen asioiden parissa, haemme rutiinia ratsastukseen ja ehkä jossain myöhemmässä vaiheessa käymme uudestaan Mervin luona hakemassa uutta oppia treeneihin Viimeinen koulutuspäivä oli mahtava ja samalla haikea. Olin niin tyytyväinen. Tippa silmäkulmassa katsoin kun Mervi ratsasti Helmin viimeisen kerran ja ne meni niin hienosti. En tiennyt kuinka olisin voinut kiittää riittävästi, kun tuntui ettei pelkkä Kiitos edes riitä. Tämän myötä, tahdon rohkaista kaikkia muitakin käyttämään apuna kokeneempaa ihmistä aina ennenkuin ongelma paisuu käsiin. Omaan kokemukseeni perustuen suosittelen ehdottomasti Merviä! Mikään ei ole niin hienoa kuin se, että hevonen toimii kuin ajatus ja itse tietää mitä tekee ja miten.

 

Kiitos!”

-Mirjami

Lastausongelmainen Dimmir

”9-vuotias islanninhevosruunani Dimmir oli aina ennen ollut helposti ja nopeasti lastattavissa. Järkytys olikin melkoinen, kun ongelmia ilmeni yllättäen puolisen vuotta sitten. Hevosen saaminen koppiin vei aina vain enemmän ja enemmän aikaa, mikä oli turhauttavaa sekä hevoselle että sitä lastanneille. Pahimmillaan lastaaminen vaati aikaa tunnin ja neljä ihmistä. En halunnut tällaisia epämukavia tilanteita enää lisää, joten päätin silloin, että apua on haettava ongelmiin, ennen kuin ne pahenevat entisestään.

Tuttuni suosittelemana otin Merviin yhteyttä ja hän tuli tallillemme kouluttamaan Dimmiriä. Vastoin odotuksiani Dimmir oppi Mervin avulla nopeasti uuden ja vaivattoman tavan lastata, ja meni tunnin kestäneen koulutuksen aikana yhteistyöhaluisena koppiin lähettämällä kerta toisensa jälkeen. Kun hevonen tuntui oppineen asian, neuvoi Mervi myös minua uuden lastaustavan käytössä ja sain vinkkejä mahdollisten ongelmatilanteiden varalle.

Tämän koulutuskerran jälkeen olen aina silloin tällöin harjoitellut lastaamista Dimmirin kanssa, jottei uusi oppi unohdu. Ongelmia ei enää ole ilmennyt, ja olen muutenkin opetellut lisää maastakäsittelyä yhteistyön parantamiseksi. Saamillamme opeilla opetimme itse toisenkin islanninhevosemme menemään lähettämällä koppiin. Voinkin lämpimästi suositella muita vastaavassa tilanteessa olevia hakemaan ongelmiinsa apua. Itse olin nimittäin jo henkisesti varautunut siihen, ettei Mervikään saisi Dimmiristä koulutettua enää moitteetonta lastattavaa, mutta onneksi huoleni osoittautuivat turhiksi!”

 

Maija ja Tuuli

Isännän innostuttua lännenratsastuksesta päätimme ostaa taloon toisen suomenhevosen jotta pääsemme yhdessä harrastamaan. Ravitaustaisena katselin myytävistä lähinnä lajinvaihtoa vailla olevia ravureita, ja joulukuussa löytyi sitten herkkä, nöyrä, mutta melko vauhdikas vasta 5-vuotias tamma, Tuuli, lähes suoraan raviradalta, jolla oli ratsastettu muutaman kerran.

 

Olin jutellut Mervin kanssa jo ennen hevosen hankkimista että tuon mielelläni sitten uuden hevosen hänelle ratsutukseen, kunhan vain löydämme sopivan aihion josta alkaa westernpainotteista monitoimihevosta rakentamaan. Ratsastelin tammalla itse ensimmäiset kymmenisen kertaa uudessa kodissa vähän rutiinia alle ja totesin noilla kerroilla, että siinä tosiaan on vähän turhan paljon tekemistä noin raakana minulle, koska se oli varsinkin yksin todella jännittynyt ja epävarma (sillä oli kasvattajallaan mm. pidetty aina liikutettaessa korvissa pumpuleita), joten päätimme viedä sen Mervin käsiin jo tammikuussa.

 

Ravi oli vielä hyvin ravurimaista 3.1. pari päivää ennen Merville lähtöä…

 

Tuuli alkoi edistyä Mervin kanssa todella nopeasti, ja oppi äkkiä myötäämään. Sen tasapaino kehittyi myös kovasti eikä sen liikkuminen ratsastaja selässään enää näyttänyt siltä kuin sillä olisi ollut pari jalkaa liikaa ???? Erityisesti ravissa se liikkui todella kauniisti ja tahdikkaasti! Se oppi myös väistöjä, ja laukannostojakin harjoiteltiin jonkin verran. Kuukauden aikanahan ei silti vielä ehditä tehdä ihmeitä, joten laukkaamista se vielä jännitti kotiin palatessaan jonkin verran, mutta pääsimme jatkamaan laukan harjoittelua kotona rennoin mielin siten että nostot sujuvat maastossa todella kauniisti ilman laukkaa edeltävää kiitoravia. Tuuli oli myös meille muutettuaan jännittynyt ennen ratsastusta varusteita laitettaessa, eikä oikein antanut pitää turvan päältä kiinni suitsia pukiessa (tätä käytöstä ollut myyjän mukaan jo varsasta asti), minkä kanssa Mervi teki töitä koulutusjakson aikana, ja nykyään Tuuli antaa rennosti pukea suitset päähänsä ja on muutenkin rennompi varusteita laitettaessa.

 

Tuuli näyttää mitä on oppinut ????

 

 

Tuuli sai siis Mervillä mukavasti rutiinia ja oppeja eteenpäin koulutuskuukauden aikana, ja sen jälkeen oli minulle helpompi jatkaa sen kanssa itsenäisesti lännenratsun uran opiskelua. Tuuli on edistynyt uudella urallaan paljon nopeammin kuin odotin, ja kesäksi meillä on jo monenlaisia suunnitelmia karjakurssista lähtien ????

 

Tämän enempiä runoilematta annan kuvien ja videon puhua puolestaan!

 

Reeta-Mari ja Renki

Kevättalvi 2015

Renki tuli minulle muutama vuosi sitten ihan vain toisen hevosen kaveriksi. Sen selässä oli käyty ja joitain metsätöitä tehty, mutta Renki ei ollut mitenkään koulutettu hevonen. Tullessaan meille Renki käveli surutta ihmisen päälle, pelkäsi autoja kuollakseen ja rikkoi kaikki aidat. Sekä ratsastaessa että maastakäsin Renki oli hyvin jännittynyt ja arka eikä ymmärtänyt ratsastuksesta juuri mitään. Ratsastaessa Renki ei osannut myödätä, jalatkin menivät hyvin usein solmuun ja sekaisin. Kerrankin löysimme itsemme maasta kyljellään sen takia. Ravatessa Renki peitsasi tai meni jotain ihan omaa askellajiaan. Laukata hän ei myöskään osannut askeltakaan. Keskenään selvitimme monet ongelmat ajan saatossa maastakäsittelyllä, tutustumalla paremmin toisiimme, ymmärtämällä ja luottamalla toisiimme. Mutta ratsastusongelmat pysyivät, koska itse en ole saanut ratsastukseen juurikaan opetusta. Ratsastusta häiritsi kovasti minun valtava innostukseni lännenratsastukseen, koska eihän siitä mitään tullut, kun kumpikaan ei osannut mitään.

Löysin Mervin nettisivut ja tiesin heti, että tämä on Rengin paikka. Kysyin, ottaisiko hän Rengin lännenratsastuskoulutukseen. Ei mennyt montaa viikkoa, kun Renki jo oli Mervin luona. Renki oli kolme kuukautta Mervin luona koulutuksessa ja sinä aikana tapahtui todella ihmeitä Rengissä. Töiden ja pitkän välimatkan takia en päässyt juurikaan käymään Rengin luona, mutta Mervi laittoi säännöllisesti videoita Rengin ratsastuksen edistymisestä sekä kuvia Rengistä. Tulin näistä hyvin iloiseksi. Oli todella mahtavaa nähdä hevosen edistyminen. Eikä ikäväkään tuntunut niin pahalta. Viimeisenä päivänä en tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa, kun Mervi näytti mitä kaikkea Renki osasi. Renki osasi siirtymiset äänellä, peruutuksen, puhtaan ravin, nosti laukan tuosta noin vaan ja laukkasi rennosti, osasi koota itseään, kääntyä pelkällä ohjan kosketuksella kaulalle. Lisäksi se osasi käynnissä ja ravissa väistää pohjetta sekä mennä muutaman askeleen avo- ja sulkutaivutusta. Renki osasi kaikki lännenratsun perusteet! Oli ihan uskomatonta, että hevonen joka vielä muutama kuukausi sitten ei osannut laukata yhtään askelta ja kompuroi omien jalkojensa kanssa, laukkasi nyt rennosti löysällä ohjalla!

Koska Renki pelkäsi takaa tulevia ääniä, sitä totutettiin myös niihin. Renki oppikin tosi nopeasti ja veti lopulta pelottavaa, ääniä pitävää pressua rennosti perässään.

Kotiin tullessa seuraavana päivänä huomasin, miten viimeisetkin arastelut ja ylimääräinen jännittäminen oli hävinnyt Rengistä ja miten hän luotti täysin ihmiseen. Traktori, joka ajoi juuri sopivasti kentän ohi ratsastaessa, ja olisi ennen aiheuttanut levottomuutta ja pientä paniikkia, ei aiheuttanut nyt mitään reaktiota hevosessa vaan Renki keskittyi ihmiseen ja itse tekemiseen. Kentän porttiakaan ei tarvinnut laittaa kiinni. Ennen Renki olisi juossut heti kentältä pois nähdessään avoimen portin. Olin yhtä hymyä laukatessa kotona oman hevosen kanssa. Tykkäsin todella paljon Mervin kannustavasta ja johdonmukaisesta koulutuksesta sekä siitä, miten koulutus eteni hevosen ehdoilla. Tästä on nyt hyvä jatkaa ratsastajan kehittämistä. Ei voi muuta kuin kiittää Merviä siitä, että minulla on nyt oikea lännenratsu!